Miksi toimin?

Havainnollistetaanpa muutamalla kuvalla, joita olen esittänyt mm. Kemian opetuksen päivillä, Helsingin Yliopiston Kemian laitoksella (2013) ja Lapin toimijoiden ympäristöseminaarissa Luostolla (2013). Ne pohjautuvat Sustainability in science education -kurssiin Reykjavikin Yliopistolla.

Kulutus kasvaa kiihtyvästi eli eksponentiaalisesti (ts. aina kymmenkertaistuen vuosittain). Kuvassa käyrät ihmisten, BKT:n, autojen, patojen, veden kulutuksen, kaupunkiväestön, paperin kulutuksen, matkapuhelinten, turismin ja McDonalds’ien määrille. Toisessa kuvassa eri metallien kulutuskäyrät (Sverdrup & Ragnarsdottir, 2011). Mitä arvelet itse, kasvavatko nämä ikuisesti?

   

Raaka-aineita ei tietenkään riitä loputtomiin. Neitseellisten maankuoren alkuaineiden käyttö mukailee ”Hubbertin käyriä”. Huiput ovat nykytietämyksellä seuraavat: kulta (2000), hopea (2030), kupari (2040), sinkki (2030), lyijy (2020), indium (2050), rauta (2030), Molybdeeni (2050), kromi (2050), nikkeli (2050), platina (2030) ja fosfori (2000) (Sverdrup, Ragnarsdottir & Koca, 2011). Toisessa kuvassa öljypiikki, joka näyttää olleen vuonna 2007.

  

Mitä on tapahtumassa? Hinnat nousevat ja paljon. Tehostamme resurssien käyttöä ja kehitämme uutta teknologiaa. Revimme pian auki kaatopaikat ja haemme metallit (ym.) sieltäkin. Taloutemme tuskin enää kasvaa (koska nykyisellään kasvu on perustunut juuri näihin lähes ilmaisiin resursseihin). Ja jokaisen ihmisen käytössä oleva maa-ala vähenee. Noin 80-luvulta alkaen olemme länsimaissa käyttäneet useamman maapallon verran maata (joka tarvitaan veden, energian, ruoan ja  raaka-aineiden tuotantoon, sekä jätteiden säilytykseen). Nyt globaali keski-arvo on 1,5 maapalloa. Ja me eurooppalaiset käytämme jo 3 planeettaa, suomalaiset 4 !!! (Rohweder, 2008)

Näin ollen tulevilla sukupolvilla on huomattavasti vähemmän resursseja käytettävissään, jos muutosta trendiin ei tule.

  

Viimeisimpänä eikä vähäisimpänä. Ihmiskunnalla on ainakin kymmenen ongelmaa, jotka meidän on ratkaistava 20–50 vuodessa (Rockström ym., Planetary boundaries, Nature, 2009. Ps. Nature on maailman arvostetuin tiedelehti). Uhkista 3/10:ssä olemme ylittäneet jo planeetan rajat (tappamme historiallisesti massasukupuuttoaaltoon verrattavan määrän eliölajeja, muutamme ilmastoa ja typen kiertoa). Huolestuttavaa on, ettei 2/10 uhkista ole vielä tieteellisesti osattu tai voitu pitkäaikaisvaikutuksien osalta tutkia – vaara on siis vielä tieteelle pääosin tuntematon (kemikalisoitamme ympäristöä ja päästämme ilmakehään monenlaisia siellä reagoivia pienhiukkasia).

   

Muut 5/10 pian ylittämäämme planeetan rajaa ovat:

  • otsoni (uusimman Kemia-lehden mukaan otsonikerros ei olekaan palautumassa, kuten luulimme),
  • fosforin kierto (ks. käyrä yllä, olemme kaivaneet tehomaataloudellemme välttämätöntä, hupenevaa lannoitetta fosforikaivoksista ja siirtäneet sen vesistöjä rehevöittämään),
  • valtamerien happamoituminen (pieneliöstö ja korallit eivät kestä hapanta vettä – ja isot eliöthän syövät pieniä eliöitä),
  • makean veden kulutus (josta me suomalaiset käytämme 40% ostostemme muodossa ulkomailla, usein vesipulasta kärsivistä maissa, kun siellä valmistavat meille tavaraa ja ruokaa), sekä
  • maankäyttö (mm. metsien hakkaaminen karjalaitumiksi, veden kulun muuttaminen ekosysteemeissä).

Seuraavaksi kirjoitan siitä, mitä on tehtävä ja miten.

Lähteet:

Rockström, J., W. Steffen, K. Noone, Å. Persson, F. S. Chapin, III, E. Lambin, T. M. Lenton, M. Scheffer, C. Folke, H. Schellnhuber, B. Nykvist, C. A. De Wit, T. Hughes, S. van der Leeuw, H. Rodhe, S. Sörlin, P. K. Snyder, R. Costanza, U. Svedin, M. Falkenmark, L. Karlberg, R. W. Corell, V. J. Fabry, J. Hansen, B. Walker, D. Liverman, K. Richardson, P. Crutzen, and J. Foley. 2009. Planetary boundaries:exploring the safe operating space for humanity. Ecology and Society14(2): 32.

Rohweder, L. (2008). Kestävän kehityksen tulkinnallisia ongelmakohtia. Teoksessa Rohweder, L. & Virtanen, A. (toim.). Kohti kestävää kehitystä. Pedagoginen lähestymistapa.Opetusministeriön julkaisuja 2008:3. Helsinki: Opetusministeriö, 24−30.

Ragnarsdottir K.V., Sverdrup H.U. and Koca D. (2011) Challenging the planetary boundaries I: Basic principles of an integrated model for phosphorous supply dynamics and global population size. Ninth International Symposium on the Geochemistry of the Earth´s Surface (GES-9), Boulder, Colorado, USA. Applied Geochemistry, 26, 303-304. 

Sverdrup, H. and Ragnarsdottir, K.V. (2011). Challenging the planetary boundaries II: Assessing the sustainable global population and phosphate supply, using a systems dynamics assessment model. Applied Geochemistry, 26, 311-314.

Wallenius, J. Ojasta allikkoon? Otsonikerrokselle löytyy uusia uhkia. Kemia-Kemi, 2, 12. http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/03/kem213_otsoni.pdf

http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=45394.0
Käyttäjän MaJu kuva

MaJu