Älä täti mäkätä

Timo oli oikeassa. Saimme kuin saimmekin turvallisen kestävät jäät Helsinkiin ja Espooseen viikonlopuksi, kuten mies ilmoitti pari viikkoa sitten.  

Toki jengiä on ollut jäällä pitkin Etelä-Suomea jo vuoden vaihteesta alkaen, mutta lauantaina Laajalahden jäällä kävi ensimmäistä kertaa tänä talvena kunnon kuhina. Harrastajia leijoineen oli jäällä useita kymmeniä ja väistämissääntöjen tuntemus oli enemmän kuin tarpeen. Kuhina on lähtökohtaisesti tosi jees!


VIIMA Rider Pekka testaamassa Laajalahden pintaa 13.1.2015 kun jäällä ei ollut vielä kuhinaa. Kuva:Timo/flat3.dk

Viikonloppuna sain kokea jälleen valtavaa opettamisen riemua saadessani jakaa leijahiihtokurssille osallistuvien aidon ilon tunteen, kun he pääsivät liikkeelle leijan vetämänä elämänsä ensimmäistä kertaa suksilla ja laudoilla. Se on kuulkaas hieno tunne ja opetustyön paras palkinto. 


Kännynäpsy snowkitekurssin kuhinasta viime viikonloppuna Laajalahdella. 


Mikä saa tädin mäkättämään? 

Snowkiteily jäällä tuntuu ja näyttää hyvälle! Ennen valmiutta liikkua jäällä on kuitenkin opeteltava lajiin liittyviä perusasioita, joista tärkein taito on huomioida muut ulkoilijat ja harrastajat pitämällä riittävät turvaetäisyydet muihin ja noudattaa väistämissääntöjä.  


Leijan vetämänä lumilautailu jäällä on superhauskaa, mutta ennen lähtöä tulee väistämissäännöt olla selvillä. 

Kysellessäni viime viikonlopun kurssilaisten ensikokemuksia liikkeelle lähdöstä, hehkutusten jälkeen olin revetä onnesta huomatessani, että kurssilaiset olivat oppineet havainnoimaan myös tapahtumia jäällä. Muiden huomioiminen on äärimmäisen tärkeä ja olennainen taito kaikentasoisille harrastajille.

Viikonlopun kuhinaa seuratessani oli huolestuttaa kuulla ja nähdä, että jäällä liikkui harrastajia, jotka eivät piitanneet turvaetäisyyksistä eivätkä toimineet väistämissääntöjen mukaisesti. Sain päivän aikana kahdesti muistuttaa kahta eri harrastaa turvaetäisyydestä, sillä molemmat tapaukset ajoivat ylätuulessa ihan liian lähellä minua.  Toinen harrastaja ei kommentoinut mitään, toinen sanoi että "joo joo" eli toisin sanoen "ei kiinnosta, älä täti mäkätä!”

Mutta tätipä mäkättää. Ihan sama olemmeko me harrastajat kokeneita tai vasta-alkajia, aina on mahdollista, että leija tippuu taivaalta alatuulessa olijan niskaan, jos emme pidä kiinni turvaetäisyyksistä. Ei siinä muuten mitään, mutta se on hengen vaarallista. Oikeasti. Leijan naruilla on leikkaava voima. Jo pelkästään leijan tippuminen toisen niskaan voi satuttaa pahasti kuten käy ilmi Hätälaukaise perkele - blogikirjoituksessa. Mäkätykseni tavoitteena on vain ja ainostaan edistää lajin pysymistä turvallisena kaikille ulkona liikkujille. 

Mutta totuushan on, että meille kaikille sattuu ja tapahtuu. Myös meille räkänokille.  On ihan inhimillistä, että aina ei muista tai osaa hahmottaa turvaetäisyyksiä oikein.
Mutta se mitä voi joka tilanteessa tehdä on

* pahoitella tapahtunutta
* ottaa opiksi
* pitää aina vähintään leijan narujen mitta turvaetäisyyttä muihin, mielellään kaksi eli noin 50 metriä

Ja sit tässä lopussa pitää iloita myös siitä, että jäiltä löytyy myös todella paljon harrastajia, jotka piittaavat turvaetäisyyksistä ja noudattavat väistämissääntöjä. So great, iso peukku! 

Sit vaan lisää kuhinaa jäälle! 

Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK