Kun rakastaa niin paljon, että sattuu 


Istun autossa läppäri sylissä ja naputan. Lounastauon päätteeksi tulee pakottava tarve sanoa tämä seuraava asia ääneen just nyt tässä, missä satun olemaan. Autossa.  Ja tässä se nyt tulee: 

 

Rakastan viimaista elämäämme niin paljon, että sattuu. 




Huh, nyt se on sanottu ääneen. Helpottaa. 



Meille viimalaisille syksy on se aika vuodesta kun talvea tehdään. Mitään näkyviä merkkejä talvesta ei yleensä vielä ole nähtävillä, mutta kun talvi iskee päälle, kaiken on oltava valmista.



Tämä valmisteluaika on yhtä kivaa ja rakastettavaa kuin itse ”kauden eläminen” eli leijahiihdosta, leijahiihdon opettamisesta ja Viima-konseptin kehittämisestä nauttiminen. 



Mikä tästä syksyn valmisteluajasta tekee sitten niin pirun kivaa ja rakastettavaa, että ihan sattuu?

 

Siihen on neljä syytä: Uudet kuviot, uudet opit, uudet helmi-palveluideat ja mieheni Timo.

Viimaiseen elämään liittyy siis paljon uusia juttuja paitsi mieheni Timo. Timo on ollut puhaltamassa 
viimaa yhteiseen elämäämme nyt lähes 10 vuoden ajan, joten uutuuden viehätyksestä tai uudesta jutusta ei voi puhua. Siinä missä Viima Story kehittyy vuosi vuodelta omannäköisekseen rakkaustarinaksi, siinä myös Viima-konseptin takana olevan pariskunnan suhde kehittyy vuosi vuodelta omannäköisekseen rakkaustarinaksi. 




VIIMA konseptia pyörittävän pariskunnan rakkautta viimaiseen elämäntapaan on havaittavissa mm. pariskunnan kodin seinällä. LOVE Kitesurfing - seinämaalaus on käsin maalattu jokaista yksityiskohtaa myöten. Maalaus on kopio valokuvasta, missä Viiman Timo heittää temppua vesillä Tanskassa.



Istun edelleen autossa. Ohitseni kulkee ihmisiä.  Tyhjäksi syöty lounasrasia kiiltelee ikkunalaudalla. Ei moni ohikulkevista ihmisistä varmasti uskoisi, että autossa selkä kyyryssä istuva  nainen tunnustaa parhaillaan rakkauttaan ja hehkuttaaa elämänsä ihanuutta. 


Tuleva talvi on leijahiihtokoulumme viides toimintatalvi. Voisimme vetää kaikki talvet samaan malliin, totutulla tavalla ja olla tyytyväisiä. Mutta joka talven jälkeen tulee mieleen ideoita, miten voisimme palvella aina vähän paremmin leijahiihdosta kiinnostuneita ja harrastajia. Uusien kuvioiden miettiminen on osa viimaista menoa ja se on pirun kivaa!



Vuosi sitten tähän aikaan valmistelimme VIIMA Kitekoulua viettämään ensimmäistä toimintakauttaan Ylläksellä. Jännitti ihan hulluna, että saammehan homman toimimaan siellä suunnitelmien mukaisesti. Etsimme sopivia jälleenmyyjiä leijahiihtokursseillemme, samoin etsimme kausimajoitusta perheellemme ja mietimme toimintatapaamme tunturikohteessa, mikä poikkeaa meille tutusta opetusareenasta Helsingistä monella tapaa.

Oli kivaa etsiä ja lopulta löytää kausikoti ja kumppanit. Kumppaneiden takana on aina ihmisiä, joihin on ilo tutustua, kaverustua ja joskus jopa ystävystyä. Kehitimme myös tunturiolosuhteisssa pyöriville kursseillemme toimintamallin, mikä todettiin toimivaksi käytännössä.




Viimalaisten pyörittämän VIIMA 
Kitekoulun toinen kausi Ylläksellä käynnistyy 16.2.2015 ja siihen on viimalaisten mukaan kiva hypätä ensimmäisen kauden hyvien kokemusten jälkeen. Vaikka kyllähän siellä Ylläksellä meni ensimmäisenä talvena välillä kaikki persiilleen. 

Pidämme itseämme kokeneina lajin harrastajina ja lajin opettajina. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän tietää ja osaa, sitä enemmän tajuaa, miten paljon vielä on opittavaa. Tämä pätee myös leijahiihdon opetushommiin, sillä aina on varaa kehittyä ja olla parempi. 

Aina. 

Tänä syksynä olemme etsineet VIIMA Kitekoulun opettajamiehitykseen lisää porukkaa varmistamaan, että alunperin kahden ihmisen voimin rakennettu opetustoiminta pystyy lunastamaan kitekoulumme lupauksen Suomen parhaasta opetuksesta kiihtyvän kurssikysynnän kourissa kahdessa paikassa, Helsingissä ja Ylläksellä, samaan aikaan. Porukka on nyt kasassa! 



Oli kivaa saada useita yhteydenottoja opetushommista kiinnostuneilta ja lopulta löytää porukasta ne helmityypit, joille Viiman toimintamalli, tavoitteet ja aikataulut sopivat parhaiten.



Kaudet uudet opet aloittavat VIIMA Kitekoulun opettajavalmennuksen joulukuussa ja perehdytyksen myötä myös me VIIMA Kitekoulun vakkariopet Timo ja Martta pääsemme seurantaan. Valmennuskoulutusta käyvät opettajat arvioivat opekonkareiden toimintaa ja antavat kehittävää palautetta, jotta kurssikokemus olisi oppilaalle paras ja laadukkain laatuaan. Vaikka olisi kuinka kokenut oivalluttaja tahansa, aina on varaa olla parempi. Aina on varaa oppia lisää.



Ei tämä auton tarjoama avokonttori tilana ole kovin ergonominen. Vähän ottaa jo alaselästä. Ettei vaan välilevy pääsisi viisastelemaan. Täytyy varmaan pikkuhiljaa lopetella tätä blogikirjoitusta. 



Syksy on myös aikaa, jolloin sovitaan yhteisistä tekemisistä yhteistyökumppaneiden kanssa. Ideoidaan. Tulevan talven leijahiihtokurssit sisältävätkin muun muassa enemmän asennetta kuin koskaan aiemmin!



Saimme myös helmi-palveluidean Ylläksen kausiopettajamme Thomaksen kanssa. Idean on tarkoitus palvella kaikkia yksin tunturiin matkaavia leijahiihdon harrastajia helmikuusta pääsiäisen yli, sillä  

VIIMA Kitekoulun kausiopettajien mökissä on viikoittain tilaa yhdelle-kahdelle leijahiihdon harrastajalle edullisella yöhinnalla ja parasta on, että lomailija saa seuraa tunturiin kausiopestamme Thomaksesta aina kurssien niin salliessa! Olkaahan yhteydessä, jos kiinnostaa, niin kerromme lisää! 


Emmä voi tälle tunteelle mitään. Rakastan viimaista elämäämme niin paljon, että sattuu. 



Mutta miksi pitäisikään voida. Ei tämä vapina ketään haittaa, mutta kunhan ei satu niin paljon, että joutuisin syömään kipulääkettä. 





 















Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK