Leijahiihto on ihmelääke

Lumi ja kestävät jäät saapuivat pääkaupunkiseudulla joulukuun lopulla ja sen myötä starttasi myös leijahiihtokausi. Tammikuu onkin sitten mennyt itselläni pitkälti leijahiihto-opehommissa Laajalahdella. Kelejä eli tuulisia päiviä on piisannut mukavasti. Talvellahan riittää jo 3m/s tuulta mukavaan leijahiihtopäivään. Ja on ilo todeta jälleen kuluvana talvena, että laji vetää puoleensa. Ja sitähän en tietenkään itse yhtään ihmettele. Nimimerkki ”kuusi vuotta koukussa”. 


Oletan, että vähemmistölle Relaan lukijoista leijahiihto on tuttu juttu, joten tässä hieman taustaa, miten itse päädyin lajin pariin ja miksi diggaan siitä niin vietävästi.

Leijahiihto
Leijan lennätystreeneissä Ylläsjärvellä 2006. Leijahiihto tuli Suomeen 2000-luvun alkupuolella, jolloin välineet olivat hankalia käyttää ja turvallisuusominaisuudet puutteellisia. Kuvassa näkyvä 6m2 kokoinen leija on jo turvallinen tehonsäädöllinen leija, mistä saa sekunnissa tehot pois halutessaan.  

Leijahiihto ehkäisee masennusta, jos joudut muuttamaan Lapista pääkaupunkiseudulle



Tiedättekö mitään ankeampaa kuin muutto Lapin pääkaupungista Rovaniemeltä Helsinkiin? Ette te ulkoilmaihmiset tietenkään voi tietää. Vaihtaa nyt mahdollisuus paeta Rollosta muutamassa tunnissa tunturimaisemiin laskemaan ja retkeilemään mahdollisuuteen paeta kaupunkipölyä Keskuspuistoon lenkkeilemään. Ei mitään järkeä.



Joutuessani kohtaamaan totuuden muutama vuosi sitten, kehäkolmosen sisään jäävä maailma tuli uniini kuumottelemaan minua tulevista talvista; vesisadetta, loskaa, pimeää. Argh, miten selviän siitä!? Ei auttanut muu kuin unelmoida lumisista talvista ja pakkaspäivistä. Unelmointi kannattaa! Helsingissä on saatu nauttia kunnon talvista jo useamman vuoden ajan. Uskomatonta. Kemmurun Koputa puuta soi usein luureissa. 



Muutettuani Helsinkiin ikävöin Lapin tuntureita, mutta löysin ikävää ja masennusta ehkäisevän lääkkeen leijahiihdosta. Lumilauta tai tellut kainaloon, nelosen ratikalla Munkkiniemen rantaan, leija taivaalle ja huh! Miten ”laskeminen” tasamaalla voikin olla hauskaa! Toki on edelleen asioita, joita Lapista kaipaan ja joihin en Laajalahdella törmää. Niistä yksi on porot. 



Leijahiihtoa Kallvikissa Helsingissä
Leijalautailemassa Kallvikissa Helsingissä talvella 2010. Rakkaalla lajilla on monta nimeä. Suomen kielessä puhutaan joko leijahiihdosta tai leijalautailusta eli otetaan kantaa, millä välineellä mennään, kun taas englanniksi nimi on snowkiting. Suomessa toimittajat käyttävät useimmiten itse keksimiään sanoja kuten varjolautailu tai liitolautailu ja tämähän saa harrastajien suupielet koholle.  Poikkeus on tietenkin asiaan perehtyneet toimittajat. 



Ihmelääkkeen avulla lähtee temputkin



Leijahiihto herätti itsessäni henkiin uudelleen innon oppia lumilautailussa aikoinaan vain haaveeksi jääneitä temppuja. Lumilautatemput, joita en ikinä oppinut rinteessä, onnistuu nimittäin heittämällä leijan avustamana. Ihmelääke tämä leijahiihto! 



Leijalautailua Laajalahdella
Leijalautailussa oppii lumilautailua helpommin temppuja. Tässä menossa kitetyttöjen Pro Prinsessa - photoshoot sessareilla helmikuussa 2011 napattu fronttikolmonen. 

Leijalautailua Jerisjävellä
Lumella jotkut temput taittuvat helpommin kuin kesällä vedessä. Tästä esimerkkinä Jerisjärvellä talvella 2011 väännetty surffacepass.  

Omalla kohdallani en malta odottaa Lappi-visiittejä, kun pääsen viettämään päivän tunturissa leijahiihtäen. Siinä yhdistyy retkeily ja temppuilu parhaalla mahdollisella tavalla. On se vaan niin siistiä, kun pääsee omalla, luontoystävällisellä hissillä tunturin rinnettä ylös ja laskien alas. Ah! Ja hyvällä tuurilla bongaa porojakin. 



Leijalautailua Lapissa
On huiman siisti tunne kivuta tunturia ylös leijan vetämänä ja yhtä lailla laskea alas. Kuvassa fiilistelyä Pallaksella keväällä 2011. 


Leijalautailua Pallaksella
Avoimet, puuttomat tunturin laet sopivat hyvin leijahiihtoon. Kuvassa keväthanget Pallaksella 2007. 

IKO-snowkiteinstructor
Rakkaus lajiin syveni tammikuussa 2011, kun minusta tuli kansainvälisen leijasurffausjärjestö IKO:n sertifioima leijahiihdon opettaja. Norjassa pidetyn kurssin jälkeen tarkoitus oli juhlia valmistumista yhdessä makeimmista leijahiihtopaikoista Haugastolissa, mutta harmiksemme päivä oli täystyyni ja oli tyytyminen pelkkiin poseerauskuviin. 

Seuraavassa postauksessa laitan leijahiihdonopettajan piponi päähän ja avaan lajia lisää karttakeppi kädessä. Heitän myös kirjoitusvuoron Lappiin Viima-tiimiläisellemme Jaskalle, joka tulee fiilistelemään lisää snowkitemeininkejä Lapin tuntureilta käsin! 



Ei muutakuin Oodi Etelä-Suomen talvelle tässä vaiheessa kautta!



Viimaisin terveisin,

MarttaK


http://www.relaa.com/keskustelu/index.php?topic=44154.0
Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK