Leijailuterveiset Ylläkseltä!

Hinterglemmin ja Ylläsjärven talviaamuissa on samoja fiboja. Kun vuonna 1996 kävelin Itävallan pienessä hiihtokeskuksen kylässä Hinterglemmissä leipomosta kämpilleni, vanha mies tervehti minua kadulla. Tapa oli minulle täysin vieras, ei Helsingissä kuulu tervehtiä ihmisiä. Jos siellä taloyhtiön naapurille heittää huomenet pihalla, on tyyppi joko skidisti outo tai epäilyttävän avoin. Talvikausi Hinterglemmissä oli ikimuistoinen, sillä pienen kyläpahasen tavat erosivat niin kovasti helsinkiläisten tavoista.

Nyt vuonna 2014 kävellessäni Ylläsjärven kylän raitilla, olen samojen perusasioiden äärellä kuin lähes 20 vuotta sitten. Aamukävelyllä vastaan tulevat tervehtivät toisiaan, miten siistiä! Tervehdyksellä erottaa myös paikalliset lomailijoista; useimmiten lomailijat eivät lähde tervehdykseen mukaan niin reippaasti ja luontevasti kuin paikalliset. Lomailijat ovat siis vain skidisti vähän jäässä itseni tavoin aikoinaan Itävallassa.

Eli tervehdys Ylläkseltä, leijahiihdon ihmemaasta, missä olemme olleet pian jo kokonaiset kolme viikkoa!

Tunturitsekitystä

Leijahiihtokuviot Ylläksellä ovat lähteneet hyvin käyntiin alkuvaikeuksista huolimatta. Ensimmäisen viikon suunnitelmat onnistuivat sikäli hyvin, että pääsimme tavoitteen mukaisesti perehdyttämään kitekoulumme leijahiihtokurssien jälleenmyyjät. Toinen tavoitteistamme, useamman tunturin mittainen tunturitsekitys leijahiihtäen, jäi sen sijaan toteuttamatta. Uskokaa tai älkää, ekan viikon aikana oli joko liian kova, yli 20m/s puhkiva tuuli tunturissa tai näkyvyys nolla. Mutta pääsimme nauttimaam leijahiihdon ihmemaan antimista Ylläsjärven jäällä, missä tuuli on megatuulisina päivinä yleensä kohtuullinen tunturiin verrattuna. Ekan viikot tarkempi rapsa löytyy kitekoulumme blogista.


Jopa meille leijahiihtäjille tuuli voi olla toisinaan liian kova. Siitä huolimatta pääsimme ekan viikon aikana maistelemaan Ylläksen leijahiihtomestoja tunturiin mm. haikkiretkellä Luosuun.


Luosun lumikenkäillen taittuneella retkellä keli oli kovasta tuulesta huolimatta täydellinen retkikeli aurinkoineen vaikka leijat pysyivätkin repuissa retken loppuun asti.


Tunturista alas lasku tällä kertaa leija selässä eikä ilmassa. Joskus kannattaa malttaa mieli ja jättää päivä väiin, jos keli on liian kova ja puuskainen.


VIIMA Kitekoulun leijaope Timo maistelee Ylläsjärven pehmeää pintaa suksilla maaliskuun alussa.


Timo freestailaamassa vapaillaan Ylläsjärven jäällä. Pienet penkat ovat mainiota kikkailupaikkoja leijan kanssa.

Toisella viikolla starttasi leijahiihtokurssit, mitkä ovat vetäneet mukavasti porukkaa. Opetuspaikkana on toiminut pääsääntöisesti Ylläsjärven jää, mutta tunturissakin on tullut pidettyä tunturiopastusten lisäksi leijan lennätyksen hallintaan tähtääviä introkursseja. Ylläs on siitä nasta paikka leijahiihtäjälle, että jos järvellä ei tuule, tunturissa tuulee yleensä just sopivasti leijan lennätystreeniin tai isolla leijalla ajeluun.


Kuinka usein opiskelumiljöö on näin huikea? Ylläsjärven jäällä pidettävien leijahiihtokurssien maisemat ovat maan ykkösluokkaa. Kuvassa hiihdonopettaja Ilkka jatkokurssilla nauttimassa ensisiivuistaan suksilla.

Tunturikiteilyn makuun

Maaliskuun toisella viikolla pääsimme vihdoinkin leijahiihdon todelliseen makuun eli harrastamaan tunturissa! Vaikka tasaisella jäällä harrastaminen on ihan nastaa, tunturissa lajin harrastaminen siirtyy ihan omanlaiselle, todella herkulliselle tasolle. Tunturissa tuuli käyttäytyy aina omalla tavallaan ja koko ajan pitää olla ajan hermolla, missä kohtaa tunturia tuuli saattaa voimistua tai lakata kokonaan. Mutta sitä fiilistä ei voita mikään, kun pääsee leijan vetämänä ylös tunturin seinää laen päälle kurkkimaan, miltä maisemat sieltä katsottuna näyttävät!

Leijalla tunturia alaspäin laskiessa mennään pitkälti offarilaskun hengessä eli pyritään päästelemään alas mahdollisimman tyylikkäästi omia reittivalintoja pitkin. Alaspäin tullessa leija seuraa vierellä ja laskijan tehtävänä on "vain" ylläpitää tuntuma leijaan koko laskun ajan. Jos tuntuma unohtuu tai tekee leijan ohjausvirheen, leija todennäköisesti yllättää iloisesti nypäten eri suuntaan kuin mihin itse ajattelit meneväsi. Pum ja sit horjahdetaan tai pannutetaan, mut ei se mitään! Useamman vuoden leijahiihdon harrastajallekin löytyy aina uutta opittavaa olosuhteista ja yhteispelistä leijan kanssa tunturissa. Mutta just siks tunturikiteily onkin niin nastaa vaihtelua jäällä leijahiihtämiseen! 


Timo pistelee menemään Keskisellä kirkkaassa kevätkelissä pehmeällä pinnalla, nami nami! 


Tässä bloggaaja ja VIIMA Kitekoulun ope Martta ulkoiluttaa leijaansa ja tellujaan Keskisellä, mikä on helposti Ylläksen rinteiltä saavutettava ja erinomaisesti tunturileijahiihdon treenaamiseen sopiva spotti. 

Seuraavien viikkojen tavoitteenamme on nauttia lisää ja lisää ja lisää kevätkeleistä Ylläksen tuntureissa. Odotamme myös innolla tapaavamme tänne tulevia muita lajin harrastajia ja lajista kiinnostuneita kevään mittaan! Toivomme pääsevämme mahdollisimman monen kanssa juttusille ja jeesaamaan lajin alkeissa tai hyvien leijahiihtospottien opastuksessa. Helpoin tapa järjestää treffit on VIIMA KiteCafe eli molemmilla puolilla Yllästä, Ylläsjärvellä ja Äkäslompolossa, pyörivä leijahiihdosta kiinnostuneiden ja lajia jo harrastavien kohtauspaikka! Tarkemmat tiedot viikko-ohjelmastamme. 

Hyviä ja turvallisia laskuja kaikille ilman leijaa ja leijan kanssa tuntureissa harrastaville! 

Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK