Persiilleen meni

Ensimmäinen kuukausi on pian takana Lapissa leijahiihdon parissa ja mieli rentoutuu pikkuhiljaa. Mistä relaamisen merkit huomaa?



Ensimmäisten viikkojen aikana oli periaatteessa ihan rela-olo, mutta pikkuisen oli painetta startata leijahiihtokoulun toiminta uudessa paikassa ja sit vähän enemmän vielä painetta päästä itse pitkästä aikaa pääkaupunkiseudun flättialustoilta tunturikiteilystä nauttimaan. 



Nyt voi huokaista helpotuksesta. 



Homma on lähtenyt hienosti käyntiin täällä Ylläksellä! Mikä parasta, olemme päässeet myös itse nauttimaan tuntureiden tuulisista, aurinkoisista ja pehmeän lumen päivistä! 

Mutta hei, mistä tunnistaa, kun kiteope relaa? 

Eilen päätettiin relata oikein kunnolla hyvän startin kunniaksi rakentamalla pieni hyndä Ylläsjärvelle. Olipa kiva viettää rela-päivä relaten, vaikka perseelleen mentiinkin useampaan otteeseen! 



 
Timo matkalla persiilleen Ylläsjärven jäällä. 


Kun persiilleen meno on hallussa, voi koittaa treenata konttaamista. Ja Timo psst, jos (??) yritit handplanttia niin siinä lauta osoittaa taivasta!


Timo nosettaa ja testaa samalla laudan flexiä...


...ja persiilleenhän se meni.. 

 
Persiilleen meno on ihan OK, jos välillä vähän onnistuu...


Martta ja ujo gräbi. Ujoudesta pääsisi eroon menemällä persiilleen useammin. 

Hyviä kevätlaskuja pystyssä ja persiillään toivottaa Viimalaiset!

 

Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK