Sopivasti kömpelö

Tiedättekö tunteen, kun kompastuu kaupungilla liukkaalla ja vetää lipat? Kauhea kiire ylös vakuuttelemaan kaikille ympärillä oleville, että ei, ei sattunut, kaikki hyvin. Vedin itse kerran kunnon lipat fillarilla Rovaniemen keskustassa, kun eturengas irtosi. Nenästä valui verta, mutta sama vakuuttelu jatkui kyselijöille. Kotona tuli vasta tsekattua, että olenko ok. 

Kaupunkikömpelyys vs. kitesurffikömpelyys

Kaupungilla kaatuminen tai yleinen kompurointi on jotenkin sen verran harvinaista tai ei ainakaan joka päiväistä, että sitä tulee joka kerta yllätetyksi tilanteen sattuessa omalle kohdalle. Ja eiks kaatuminen kaupungilla saa aikaan nolottaa -olon? Kaikissa meissä asuu pieni kömpelö, mutta kuka sitä nyt haluaisi esitellä yleisön edessä kaupungilla?

Kun kaupungilla kaatuilu osuu kohdalle harvemmin, mutta osuu kuitenkin, kitesurffauksessa lippojen vetäminen on arkipäivää. Se kuuluu asiaan. Ilman sitä, kömpelöintiä, edistymistä harvoin tapahtuu.

 

Kitesurffaus on näyttävä laji. 

Kitesurffauksen alkutaipaleella laudalle nousuvaiheessa laudan etukantti yllättää useamman kerran kuskin saadessa nauttia kunnon naamapesuista ja olosta kitesurffikömpelönä. Jos jostain syystä laudalla ajon oppii ilman kömpelöitä pannuja, pääsee kitesurffikömpelyydestä nauttimaan viimeistään hyppy-/freestyletreenien tullessa kuvioihin. Mutta kaupunkikömpelyyteen verrattuna kitesurffikömpelyys ei saa aikaan nolottaa -oloa. Päinvastoin! Jos ei kaatuile, ei yritä tarpeeksi. 


Kitesurffaus ei sovi tyypeille, joita nolottaa kaatuilla. Tässä lajissa kaatuilu kuuluu asiaan ja siltä on vaikea välttyä olipa aloittelija tai edistyneempi harrastaja. 

Kömpelönä on kiva olla

Kitesurffikömpelyys on aika nasta juttu. Sen on pakko kehittää ihmismieltä parempaan suuntaan. Miten muuten kitesurffaus voi olla kasvava laji maailmalla? Miksi yhä useampi haluaisi opetella lajin, missä pääsee vetämään naamalippoja tuon tuosta ja näyttämään kömpelyytensä kaikille?

Väitän, että jos kitesurffauksen ja lajissa kehittymisen oppisi nopeammin, helpommin ja ilman kaatuilua, laji ei antaisi niin paljon kuin nyt. Se fiilis, kun onnistuu saamaan ensimmäisen siivun laudalla ja uuden tempun ländättyä useamman kymmenen tai jopa sadan yrityksen jälkeen, on taivaallinen. Ah.  Ja parasta on, että kaupungilla kaatuiluunkin osaa suhtautua rennommin kitesurffikömpelyyden koettua. 

Loppuun tuulahdus Hvide Sanden kitesurffimenoista  

Heinäkuussakin oma kitetreeni on mennyt kaikin puolin kaatuillen. Kitesurffauksen lisäksi pääsin vesimyllyllytykseen kokeillessani pitkästä aikaa lainelautailua. Se on muuten kitesurffauksen lisäksi selkeästi toinen laji, missä ei kuulu lannistua kaatuiluista. Aikamoisia pesuja tuli otettua laikkaritreenissä, mutta kivaa oli! 
 

Lainelautailu on toinen laji, missä saa nauttia pannuista ja kömpelönä olemisesta tuon tuosta. Silti se on supersiistiä! Kuvassa Martta Hvide Sanden uimarannan spotilla heinäkuun alussa. 


Heinäkuussa Hvide Sandessa on kelittänyt mukavasti. Kitesurffi maistuu hyvälle lukuisista kaatuiluista ja kömpelöistä hyppy-yrityksistä huolimatta.  


Jyllannin kesän paras lounasbistro! 

Tätä blogia kirjoittaessani hiukseni näyttävät rasvaisilta, mutta ovat märät surffin jäljiltä. Tänäänkään en selvinnyt ilman kömpelöitä pannuja vesillä. Mutta näyttää ne hiukset olevan märät kaikilla muillakin tänään vesillä olleilla. I love kitesurfing. I love being pure unperfect me. 

Käyttäjän MarttaK kuva

MarttaK