PUNAISENMEREN HOUKUTUS - HAIT

   

PUNAISENMEREN HOUKUTUS - HAIT 

Helsingistä päästiin matkakohteeseen Hurghadaan Istanbulin välipysäkin kautta.
Hurghadassa meitä odotti Kimmo Hagman, suomalaisten sukeltajien tuntema kuvaaja ja kouluttaja. Kimmo on asunut Hurghadassa jo 17 vuotta ja tuntee paikat todella hyvin. Kimmon kaveri ja työntekijä Ayman Abdo toimii paikallisena sukellusoppaana ja tulkkina matkustajien sekä laivamiehistön välillä varmistamassa että kaikki sujuu hyvin.
Lentokentältä ajeltiin busseilla rannalle ja laivallemme, joka oli Imperial-niminen sukellussafarialus. Imperial oli kyllä paras laiva millä olen safariretkilläni ollut. Hyteissä oli jopa normaalit vessanpöntöt, oikein nappihuuhtelulla varustetut.

ENSIMMÄINEN SUKELLUSPÄIVÄ
Kello löi noin 11 kun päästiin satamasta liikkeelle kohti ensimmäistä sukelluspaikkaa. Safareilla ensimmäinen sukellus on aina niin sanottu "check dive" eli varmistetaan että kaikki varusteet toimivat kuten pitää, painotus on kohdallaan ja opas näkee kaikki matkustajat vedessä, jotta voi suunnitella sukelluskohteita etukäteen. Reissussa on monesti eri kokemustason omaavia sukeltajia joten tarkistussukelluksen avulla varmistetaan, että kaikille löytyy sopivia kohteita. 
Yön yli matkustamisen jälkeen kaikilla poltteli päästä veteen. Heti kun laiva oli paikallaan, porukka oli kuolaa valuen odottelemassa veteen pääsyä.

KADONNEEN GOPRON TARINA
Elphinstonen riutta on yksi Punaisen meren kuuluisimpia paikkoja. Riutta on noin 600m pitkä ja 50m leveä. Molemmissa päissä riuttaa on upeita läpiuinteja ja halkeamia. Riuttaa kiertää usein upeita Oceanic White Tip- eli valkopilkkahaita ja ne ovatkin turvapysähdysten jännitysmomentti.
Tällä kertaa onni oli mukana, ja noin 45 minuutin skootterisukelluksen jälkeen päästiin ihailemaan kolmea valkopilkkahaita suoraan safarilaivamme alapuolella. Videokuvaakin sain varsin hyvin kuten youtuben videopätkistä näkee. (linkki tähän?) 
Seuraavalla sukelluksella kävikin sitten huonompi tuuri. Olimme juuri saaneet tehtyä facebook-meemikuvauksia pois alta, kun jatkettiin omaa sukeltelua ja videokuvaamista Elphinstonen holvikaaren luona. Jatkoimme muutaman minuutin päähän erääseen halkeamaan kuvaamaan lisää kun otin GOPRO:ta esiin ja viestin Matiakselle (sukelluskaverini) että ajaa halkeamaan ja tulee sieltä takaisin kuvattavaksi. Hepskukkuu, se kamerahan ei ollutkaan enää paikallaan. Kameran kahvateline oli tallella mutta kamera oli pudonnut matkalle -ARRRGH! Vasta toinen sukellupäivä meneillään vielä. No syvyyttä oli onneksi sen verran että typpinarkoosi lievitti sopivasti menetetyn omaisuuden aiheuttamia ärsytyksiä.
 

ST. JOHNS CAVES
Muutaman yön jälkeen oltiin siirrytty huomattavasti kauemmas etelään, ja kohteena legendaarisen upeat St. Johns Caves. St.Johns Caves ei nimensä mukaan ole varsinaisesti luolia vaan riuttoja jotka muistuttavat reikäjuustoa. Riutta on todella huokoinen ja sieltä löytyy kauttaaltaan upeita käytäviä jotka risteilevät sinne tänne. Käytävät ovat kauttaaltaan ylhäältä auki, joten auringonvalo pääsee suoraan pohjalle ja syyvyttäkin on enimmäkseen alle 15 metriä. Näitä upeita käytäviä riittää todella paljon, satoja metrejä, ja jokaisen risteyksen jälkeen näkyy toinen toistaan upeampia muodostelmia. Auringonvalo kajastaa ylhäältä kauniisti luoden hienoja varjoja ja valomuodostelmia. En voinut olla ajattelematta, kuinka hienoa tämä on: "Näitä pitää nähdä lisää, mää en halua pois. Tää on ihan mieletön paikka!"
Sukelluksen jälkeen laivassa oli yllättävän hiljaista. Mietin että olikohan muilla yhtä hyvä sukellus kuin meillä. Ottaessani asian puheeksi tarinaa alkoi tulla lounaspöydässä. Kaikki olivat niin vaikuttuneita näkemästään että oli jopa helpotus kun joku alkoi käsittelemään asiaa ja kaikki saivat näin mahdollisuuden kertoa omasta sukelluksestaa.

.

GOPROTA ETSIMÄSSÄ
Muutaman sukelluspäivän jälkeen olimme jo matkalla kohti Hurghadaa. Tämä tiesi läpiyön tapahtuvaa matkaamista ja tasaista moottorin hyrinää. Ajoimme takaisin Elphinstonelle, joten sain mahdollisuuden etsiä kadonnutta goprota. Tein sukellussuunnitelman ja lähdimme toteuttamaan sitä. Valitettavan vaikea operaatio on etsiä harmaata kamerakoteloa riutan kupeesta korallien seasta. Ei löytynyt, joten toivo elää että sukelluskavereiden kanssa saa sovittua kuvien jakamisesta.

SEURAAVAA MATKAA ODOTELLESSA
Punaisen meren reissu jäi taakse ja saimmme kaikki nipun uusia ystäviä. Merkillistä miten viikon yhdessäolon jälkeen tuntuu että kaikki on ollut tuttuja pidempäänkin. Kotiin päästyä mieleen tulee jo haaveet seuraavasta matkasta tammikuussa. Silloin kohteena on Filippiinit ja siellä Panglaon saari. Aijai, miten sitä malttaakaan odotella joulun ja uuden vuoden yli jotta pääsee uudestaan matkalle sukeltamaan. Kyllähän tätä vois ihan pitempäänkin harrastaa. Selkeästi muutkin ovat samaa mieltä, Punaisen meren safarilla eräs matkustaja kertoi reissun olevan hänelle jo neljäs tänä vuonna. Jotain tässä sukeltamisessa on sellaista mikä vetää puoleensa. Onkohan se tuo iso kala, vaiko kenties painottomuuden tunne ja olo kuin olisi lentäjänä. Paha sanoa, mutta lisää pitää päästä sukeltamaan.

Käyttäjän tomppa kuva

tomppa