Yöelämää ennen kotimatkaa ja sukellusmatkan jälkipuintia

Loppureissun sukelluksia

Lähtiessä reissuun oli tarkoituksella jätetty muutama päivä sukellusvapaata, jotta väki pääsisi tarvittaessa tutustumaan muihinkin nähtävyyksiin alueella. Lopulta sukeltaminen oli vain niin hauskaa, hyvin toimivaa ja nautinnollista, että varasimme suosiolla kaikki loputkin päivät sukelluksille. Järjestettiin myös yksi yösukelluskin, jotta päästiin näkemään yöelämää veden alla. Yösukeltamisen siisteys tulee eritoten tunnelmasta ja siitä, että monet vedenelävät ovat yöeläimiä. Laskevan auringon saattelemana meidän ryhmä hyppäsi jälleen pikkupaatille, joka vei meidät isommalle paatille. Aurinko laskeutuu ja samoin pimeys. Sukellusbriiffaus tehtiin juuri viimeisten auringonsäteiden säestämänä, ja saman tien kun pimeys laskeutui niin tehtiin mekin. Valaisimien avulla vedenalla näkee otukset hyvin, ja värikkäinä ehkä myös aktiivisempina kuin päiväsaikaan. Veden alla tunnelma on kuin Star Warsin taistelukohtauksista, melkein kuulee mielessään valomiekkojen ääniefektit -tosin tällä kertaa ne mukautuu hengityskuplien suhinaan.  Toisinaan on mukavaa jopa peittää oma valaisin hetkeksi ja vain nauttia toisten sukeltajien valosta ja valoilmiöistä siellä täällä. Sukelluksella nähtiin toinen toistaan erikoisempia otuksia, joiden nimet ois kiva osata. Minulle monet vedenelävät otukset kulkevat käsimerkeillä taikka termeillä "sellainen kelta-tumma-raitainen-nudibranch" tai "tosi punainen spanish-dancer". Tuo jälkimmäinen nimitys suomennettuna poikii monasti lisäkysymyksiä "Missä te OIKEASTI olitte?" 

Seuraavien päivien sukelluksia

Paikallinen DiveMasterimme Julius Lecre tuli kyselemään millaisia sukellustoiveita meillä on jälkimmäisille päiville. Kiinnostaako vähän syvempi hylkysukellus? "Totta kai" kuuluu kaikkien vastaus, ehkä tässä pohjoisessa sukeltajaporukassa on jonkin sortin hylkyhimoa sillä niin monesti sukellusleirit tulee täyteen mikäli kohteena on hylyt. No, tämä paikallinen hylky ei vedä vertoja Narvikin kohteille, mutta miellyttävä lisäpalikka korallien joukkoon. Noin 15m. pituinen vene oli kovassa merenkäynnissä onnistunut täyttyä vedellä, ja vajosi pohjaan ankkurin seuraksi. Syvyyttä oli noin 38m. pohjassa joten pitkään emme hylkyä ihailleet, sen verran, että kuva saatiin :D Hylyltä jatkettin korallia pitkin rauhallisesti virran mukana maisemia ihaillen kohti pintaa.  

 

Seuraavien päivien sukellukset eivät enää tarjonneet valtavia elämyksiä. Sukellus toisensa jälkeen jätti aina tunteen, että tänne pitää päästä uudestaan ja uudestaan. Pienellä 10 metrin pituisella kaistaleellakin olisi voinut viettää vaikka kolme päivää. Tutkia ja ihmetellä otuksia ja seurata niiden tekemisiä. Jokainen klovnikala -eli nemo- tuntui omaavan oman persoonallisuuden. Jotkut klovnikaloista oli agressiivisiakin ja jos meni lähelle kuvaamaan niin ne yritti tökkiä sukeltajaa pois. Osat oli todella säikkyjä ja tyytyi vain piilotteluun.  Jokaiseen sukellusreissuun kuuluu jollain tavalla viimeisten sukellupäivien aikana suorittaa päkkäri, elikkä oppaat ja matkalaiset yhdessä tuumin hyppivät veneestä mereeen takavoltilla. Tämäkään matka ei ollut poikkeus, ja mallisuorituksia voitte tarkastella sitten matkavideosta youtubessa

 

Kotimatka

Boholilla olo oli maireaa ja letkeää lomailua. Matkustaminen sinne ja takaisin oli sitten se raskain osa reissusta. Mennessä yö Manilassa, ja palatessa terminaalin vaihto Manilassa. Pienet jonotukset ja viivästykset kuuluivat asiaan. Kyllä siinä kotimatkaa tehdessä huomasi kuinka hyvällä meitä oli Dive Thru Resortissa pidetty. Aikataulujen pitäminen loppui kuin seinään samantien kun saavuttiin Boholin lentokentälle. Viivästystä helpotti sokeiden bändi joka soitteli railakasta ja iloista musiikkia saarelta poistuville matkalaisille. Manilaan päästyä meitä odotti terminaalin vaihto, ens alkuun oli tarkoitus ottaa taksi mutta onnekseen paikalta löytyi myös linja-auto kyyti -vaikka sitäkin sai odotella jonkin aikaa. Viimein kun päästiin ulkomaan terminaaliin saimme jälleen -yllätys yllätys, ja rumpujen pärinää- odotella checkinniä. Ei se onneksi niin pahalta tuntunu lopulta kun tiesi, että kone odottelee (jonossa oli aika monta samaan koneeseen menijää) jos tiukille menis. Samoin, tiedettiin, että myös Istanbulissa olisi ollut odotusta edessä -kaikki viivästys Manilassa pienensi odotusta Istanbulissa. Näillä neuvoilla pidettiin positiivista ilmapiiriä yllä ja pahemmalta ärtymykseltä vältyttiin - kiitos hienon matkaporukan. Lentoja olikin sitten useampia tunteja edessä kun vihdoin koneeseen päästiin, ja suomessa odottivatkin sitten kipakat pakkaset ja jännitys siitä lähteekö auto vielä käyntiin. Kotimatka Oulua kohti oli vielä edessä, lentojen jälkeen. Plääh, tuntu siinä hetkessä just sillon kun auton käyntiin sai. Lopulta, aika monen tunnin reissaamisen jälkeen päästiin vihdoin ja viimein (??) noin +32 asteen lämpötilasta -25 asteen lämpötilaan ja kotiin. Sitten alkaakin valmistautuminen jääsukelluskurssille... Siistiä!

 

T.Tomi

www.facebook.com/oulunsukelluskeskus

 

 

Käyttäjän tomppa kuva

tomppa