Annapurnaa muistellen

Aikaa on vierähtänyt jo tovi siitä, kun kävin syyskuussa kiertämässä Annapurnan suositun lenkin. Pidin tarkkaa matkapäiväkirjaa ja otin solan ylityksestä sykkeetkin talteen. Pohjoismaiden yksinkertaisuuteen tottuneena valitsin matkatoimiston organisoiman retken. Sillä oli omat plussat ja miinukset.

Ensimmäinen kerta Nepalissa ja siksi ohjattu reissu oli perusteltu valinta. Erikoisruokavaliot onnistuivat paikallisoppaan selvittämänä. Maidoton gluteeniton ruokavalio pelkistyi omasta halustani keitetyn riisin, paistettujen munien ja ginger tee –yhdistelmäksi. Niitä oli saatavilla kautta retken. Limulirkkujakin tuli juotua, koska koin siihen jopa velvollisuutta, kun joku oli kantanut ne kymmenien kilometrien päähän ja myi Suomen näkökulmasta katsottuna ”hirveän halvalla.” Juomavettä sai pullotettuna ja vesipisteitä, joten siltä osin olin tyytyväinen.

Olin luonut itselleni mielikuvan lumisista rinteistä, lumirajassa patikoinnista ja hiljaisuudesta. Annapurnan lenkki on kaikkea muuta! Menossa oli paikallinen syksy ja perunannosto.  Paikalliset hoitivat kukin omia arkihommiaan. Lumirajaa pääsi tarkastelemaan, kun siirsi katseen vuorten rinteille. Kanssamme kulki lukuisia ryhmiä, joiden kanssa kohdattiin välillä majapaikoissa. Paikalliset, aasikaravaanit ja jakit-nakit patikoivat samoja polkuja. Olin aina ihmetellyt tv-ohjelmista, että miten ne nepalilaisten lasten vaatteet näyttävät niin likaisilta. Ensimmäisen sadekuuron jälkeen housuni näyttivät ihan samalta, lahkeet haisivat eläinten kakalle, joka oli tallottu kosteaan polkuun. Kaikki kuivahti ja tuulettui aina, koska paikalliset rakennukset eivät ole kovinkaan ilmatiiviitä. Pohdiskelin asiaa paljon, koska heillä on pula polttopuusta ja lämmöneristys edesauttaisi ongelmanratkaisua.

Koska pysyimme ns. turistireitillä, kaikki kokemukset olivat positiivisia. Mediasta lukemani kauhutarinat eivät toteutuneet. Kaikkea mahdollista sai ostaa matkan varrella ja majataloissa oli hyvä palvelu. Ruoka oli hyvä ja täyttävä. Kotona olen raakaravinnon syöjä, sitä kyllä kaipailin reissussa. Salaattipuoli ei oikein sovi syötäväksi, koska paikallinen pesuveden bakteerikanta ei sovi ulkopuoliselle. Salaatithan täytyy huuhtaista! Matkaopas suositteli pysymään paistetussa ja keitetyssä ruoassa enkä saanut koko matkan aikana minkäänlaisia mahavaivoja.

En ole avantouimari ja en pulahda tunturipuroihin. Olen kosteuspyyhe-vaeltaja. Nepalissa asenteeni tuli ottaa uudelleenkäsittelyyn. Heidän suihkuratkaisut olivat enemmän sopivampia purokylpijöille kuin meikäläiselle. Pesuvettä lämmiteltiin katolla auringossa. Joskus se oli lämmin, joskus ei. Suihkukoppi oli aina hyvin ilmaava ja sääntönä kopissa ei ollut minkäänlaista naulakkoa. Vaikka miten pissis olenkin, päivät olivat niin hikisiä ja pölyisiä, että joka päivänä taivuin suihkuun. Paikalliset pesivät vuorelta tulevan letkun päässä käsiä ja jalkoja, mutta paikallisten varsinaiset pesukäytänteet jäivät minulle epäselviksi.

Onni tai onnettomuus, meillä oli oppaana paikan päällä asuva suomalainen. Hän kertoi asioita, joita emme olisi kuulleet paikallisoppaalta. Luontoretkestä tulikin minulle kulttuuripoliittinen sivistysretki. Järkytyin erittäin paljon paikallisten naisten asemasta ja tapakulttuurista, jota ei voi käsittää tästä maailmasta käsin. Useammat tarinat sijoittuvat suljettuihin kyliin, joihin poikkeaminen turistireitiltä on luvanvaraista. Jos kulttuurissa on poikkeavia tapoja, niin eihän ulkopuoliset voi sille mitään. Paikallisten on itse autettava itseään. Tulin tietämään myös naisten asemaa ja naisten sivistystä kohentavasta järjestötyöstä, mikä on aivan kiitettävä tapa vaikuttaa ja auttaa. Paljon kuulin myös ulkopuolisen avun väärinkäytöstä, kuten olemattomat lastenkodit, johon haetaan paikallisia lapsia näyttelijöiksi.

Summa summarun, tästä liikuntatavoitteisesta retkestä tuli kulttuuriretki. Lopuksi ne miinukset: matkatoimistosta tuli liian vähän ja puutteellista tietoa. Hotelli läpikulkumatkalla Delhissä oli eri kuin ilmoitettu eikä mitään ennakkotietoa ollut, miten kuljetaan lentokentältä hotelliin. Lennolla ei ollut mukana matkatoimiston edustajaa. Delhin lentokenttä oli aika monimutkainen. Ainoa tarkka matkasuunnitelma oli Nepalin paikallisoppaalla, ja olisin halunnut kopion siitä itsellenikin, koska olin kiinnostunut reitistä, majataloista, kaikesta... 

Vaelluksen aikana kuvasin paljon materiaalia, jota hyödynsin työssäni. Nepalin ja kesän muista vaelluksista tuli kokonainen opetuselokuva. Tuosta tarinasta kirjoitin eri blogissa http://www.oamk.fi/amok/40/blogi/?id=36468

Annapurna-vaelluksen kylkiäisinä sain paljon uutta kulttuuritietoutta Nepalista, mm. Pokharasta ja Kathmandusta, jossa vietimme välipäiviä.

 

Käyttäjän Vuorinymfi kuva

Vuorinymfi

edi
Offline
Viimeksi kirjautunut: 3 vuotta 6 kuukautta sitten
Liittyi: 26.05.2014 - 11:07
Re: Annapurnaa muistellen

Vai ei ollut naulakoita suihkukopeissa? Vähemmästäkin menee loma pilalle. Oliko sentään ne paikallisten skidien kantamat limut kylmiä?

Vuorinymfi
Käyttäjän Vuorinymfi kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 7 kuukautta sitten
Liittyi: 27.04.2013 - 19:31
Re: Annapurnaa muistellen

Kuten kirjoitin, ruoan ja juoman laadusta ei voi valittaa. En perehtynyt tarkemmin heidän kylmäketjuun. Limut ja kaljat olivat huuretisia, konstista en tiedä. Kylmä juoma tarjottiin kylmänä ja kuuma kuumana. Outoja olivat lähinnä vessa-suihku-asiat.

En ole vielä löytänyt vuortani.

jaakko
Offline
Viimeksi kirjautunut: 11 tuntia 4 min sitten
Liittyi: 19.11.2013 - 09:43
Re: Annapurnaa muistellen

[quote=edi]Oliko sentään ne paikallisten skidien kantamat limut kylmiä?[/quote]

helppo aihe alkaa jeesustelemaan, mutta toi ongelma on kyllä hieman monimutkaisempi kuin että en osta limppareita skideiltä niin en riistä niitä. se voi olla koulukirjojen osto kiinni juurikin niistä limutienesteistä.

en ole mikään kummempi idealisti mutta olen kolmannessa maailmassa reissatessani koittanut kanavoida rahojani juuri paikalliseen yritteliäisyyteen, koska se vasta kummaa onkin jos paikalliset joutuvat katselemaan länkkäreitä pyörimässä nurkissaan eivätkä saa hyötyä siitä mitenkään kun kaikki rahat valuu ulkopaikkakuntalaisille /-maisille operaattoreille?

rakka
Offline
Viimeksi kirjautunut: 5 kuukautta 6 päivää sitten
Liittyi: 15.03.2004 - 17:50
Re: Annapurnaa muistellen

matkailu avartaa

Vuorinymfi
Käyttäjän Vuorinymfi kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 7 kuukautta sitten
Liittyi: 27.04.2013 - 19:31
Re: Annapurnaa muistellen

Jaakko, minulla on hieman sama asenne, yritän tukea pienyrittäjiä kaikissa maissa, myös Pohjoismaissa. Eivätkä ne myyntipisteiden pitäjät olleet mitään lapsia, vaan aikuisia miehä-naisia. Heille se on elinkeino, kannetaan tavaraa vuorille ja myydään turisteille. Sääntöjen mukaan kertakäyttöpulloja ei saa viedä suojelualueelle. Niitä valitettavasti oli ja oli myös olutta lasipullossa. Pullojen painoa ajatellen, huh! Kuvassa eräs matkan varrella ollut myyntipaikka, josta sai puhdistettua vettä.

En ole vielä löytänyt vuortani.

Vuorinymfi
Käyttäjän Vuorinymfi kuva
Offline
Viimeksi kirjautunut: 1 vuosi 7 kuukautta sitten
Liittyi: 27.04.2013 - 19:31
Re: Annapurnaa muistellen

Tavaran kulku vuorille

En ole vielä löytänyt vuortani.

edi
Offline
Viimeksi kirjautunut: 3 vuotta 6 kuukautta sitten
Liittyi: 26.05.2014 - 11:07
Re: Annapurnaa muistellen

Tässäkin tapauksessa toki tuetaan paikallista yritteliäisyyttä ottamalla suomalainen opas, mutta mites ne limut... oliko nekin paikallisilta pienviljelijöiltä vaiko kenties sitä itteensä, eli coccolaa? :)

Jos ABC:lle rakennettaisiin Hilton, niin olisihan sielläkin varmasti paikallisia rakennusmiehiä ja tarjoilijoita, mutta kannattaa välillä relata ja miettiä, miten niitä paikallisia voi oikeasti tukea, ei pelkästään taloudellisesti vaan samalla myös heidän kulttuuria ja tapoja kunnioittaen.